Vanhat kuulumiset: 2004 - 2005 - 2006 - 2007 - 2008 - 2009 - 2010 

VUOSI 2011

01.01.
Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Meillä vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä, Wallu yritti selvitä päivällä tehdystä nukutuksesta ja oli mukavan rauhallinen. Illan valmistelut sujuivat siis kerrankin ilman koirien jaloissa pyörimistä :) Ensimmäisiin paukkuihin Wallu vastasi haukkumalla, mutta loppuillasta ei pauke enää jaksanut kiinnostaa ja vuoden vaihteessa katseltiin tulitusta ikkunasta.

Oona "pääsi" eläinlääkärireissuun mukaan kun otettiin samalla molemmista verinäyte geenitutkimukseen. Sillä aikaa kun Oonasta otettiin näyte, kuukahti Wallu totaalisesti jalkoihimme :) vähän erilainen kuin Oona, joka on aina sinnitellyt nukkumista vastaan ja omissa lonkkakuvauksissa, pomppasi jalkeille ennen kuin oli saanut edes "herätys"-piikkiä.

Wallulle tehtiin siis viralliset lonkka- ja kyynärkuvaukset. Kuvissa lonkat näytti hyville, tiiviit ja syvät maljat. Oikea kyynär ja olka olivat myös siistit, mut vasemman puolen ei olleet niin siistit kuin olisin toivonut. Walluhan hyppäsi silloin pentuna puomilta ja ontui juurikin tuota vasenta etujalkaa viikon verran. Nämä olisikin kiva selitellä tapaturmalla ja voihan nuo muutokset osittain siitä johtuakin, mutta silti syynä on jonkin asteinen kasvuhäiriö.. Wallulta (kuten myös Lätsältä, Wallun veljeltä) otettiin varta vasten kuvat myös olkanivelistä, kun pojat kasvoivat niin vauhdilla ja isokokoisiksi. Tämä vahvisti omaa mielipidettäni siitä, kuinka tärkeää on kuvata varsinkin koiran etupää, kun siellähän se suurin painokin on. Se miten esim. ykkösen kyynärpäät vaikuttavat jalostukseen on jokaisen kasvattajan itsensä päätettävä. Wallun olkakuvat lähti vielä ortopedille, jotta saadaan lausunto, vaatiiko toinen olka jatkotutkimuksia..

Mutta erittäin hyvä asia oli, ettei missään nivelessä näkynyt mitään merkkejä nivelrikosta, vaan kaikki nivelet olivat sen suhteen siistejä. Kuvat puhukoot puolestaan, ne löytyy Wallun omilta sivuilta. 

 6.1.
Täydellinen talvipäivä, -15 astetta ja aurinko paistaa!

12.1.
Tämä viikko alkoikin mukavilla uutisilla. Ensiksi sain soiton Oonan hammalääkäriltä, että poistettu ienpatti oli "harmiton" eikä onneksi mikään pahalaatuinen. Oonalla on vielä pari pientä patin alkua, mutta seuraillaan niitä nyt ja poistellaan jos alkaavat suussa haittaamaan. Tällä hetkellä ne eivät siis ole edes mitään patteja vaan sellaisia pieniä kohoumia, mutta sellainen tuo poistettu pattikin oli aluksi. Ensi kesänä on hampaan kontrollikuvaus, niin tarkastellaan sitten samalla pattitilanne :) Hammaskin näyttää tällä hetkellä hyvälle ja sen ennustekin on hyvä, koska ei ole alkanut yhtään tummumaan.

Wallun lonkka- ja kyynärkuvatulokset tulivat melko vauhdilla, kun tänään oli sähköpostissa tieto, että lonkat ovat A-A ja kyynäret 0-0. Ehkäpä olen sitten liian kriittinen noiden kuvien itsetarkasteluun, kun vasen kyynär ei näyttänyt niin hyvälle kuin oikea. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että kuvat lausutaan mieluummin astetta huonommiksi kuin mitä ne todellisuudessa voisivat olla. Eli täytyy nyt sitten uskoa, että Wallu on terve koira noiden tulosten osalta ja sehän tietysti minulle sopii :) Vielä odotellaan lausuntoa siitä olkapäästä, se kuitenkin huolettaa minua eniten näissä kuvissa.

31.1.
Wallun vasemmassa olassa on OCD eli osteokondroosi (osteochondritis dissecans). OCD on nivel- ja kasvuruston luutumishäiriö, joka syntyy pennun kasvuvaiheessa, yleisimmillään 4-7 kk:n ikäisenä. Oireena pennun epätasapainoinen liikkuminen sekä toispuoleinen ontuminen, jota usein luullaan kasvukivuiksi. Tarkkaa syytä tähän ei tunneta, mutta se on ainakin osittain perinnöllistä, varsinkin nopeakasvuisuutta pidetään perinnöllisenä. Vaikka Ocd:tä pidetään suurten, nopeakasvuisten rotujen sairautena, näytti se nettisurffailun tuloksena olevan todella yleinen tauti myös kevyemmissä roduissa. Onneksi Wallulla tuo ocd on juuri olkanivelessä (ocd:ta voi siis olla myös kyynär-, kinner-, polvinivelessä tai selässä), koska sen ennuste on kaikkein paras. Wallulla olassa ei näkynyt irtopalaa, mutta röntgenkuva ei tässä suhteessa ole täysin varma, koska jos mahdollinen irtopala on rustoa se ei näy kuvissa. Päätimme kuitenkin nyt katsella tilannetta, koska Wallu on täysin oireeton. Vaihtoehtona olan olisi voinut tähystysleikata jolloin mahdollinen irtopala olisi poistettu ja nivelenpintaa siistitty. Aika näyttää, onko päätöksemme oikea..

6.2.
Oona on vuoden 2010 paras näyttelylammaskoira :)

7.3.

Kaunista laskiaissunnuntaita vietimme Vetelissä. Wallu oli kiinnostunut moottorikelkasta ja jaksoi seurata sitä koko ajan häntä heiluen, tyypillinen mies :) Koirat nautti taas viikonlopusta kun sai mennä ja meiskata sydämensä kyllyydestä.
 

14.3.
Koirilla oli taas lapsitäyteinen viikonloppu, Wallu tykkäsi, Oona vähän vähemmän. Lauantaina kävimme Alavieskassa kotonani, jossa oli kummityttömme Ellen kylässä. Sunnuntaina sitten meille tuli kylään Väinö, kummipoikamme Eino ja siskonsa Anni. Wallu pääsi taas harjoittelemaan pulkan vetoa ja täytyy kyllä ihmetellä miten se sen homman taitaa. Ennen pulkan perään laittamista haahuili ja pomppi joka suuntaan, mutta samalla hetkellä kun pulkka oli perässä Wallu rauhoittui ja oli taas niin tärkeänä tehtävästään. Mun vain tarvi kävellä vierellä ja Wallu tassutteli tasaista vauhtia ylpeänä eteenpäin eikä välittänyt mistään ympärillä tapahtuvasta. Kohta pääsee kokeilemaan aisojen kanssa, sujuuko homma niiden kanssa yhtä hienosti!

28.3.
Viikonloppuna Wallu sai vetää pulkkaa ekaa kertaa aisojen kanssa ja eihän siinä ollut mitään ongelmaa. Senkun laittoi pulkan perään ja menoksi! Ihan samalla ylpeydellä veti pulkkaa aisojen kanssa kuin narullakin. Ei haitannut käännöksissäkään vaikka aisat koski kylkiin ja jalkoihin vaan Wallu kulki suoraan kuin kyntöruuna :D mahtava!

Wallun olkakuvat kävivät vielä Skutin arvioinnissa, joka ei kuvista löytänyt mitään irtopaloihin viittaavaa. Olassa on siis "vain" nopeakasvuisuuteen liittyvää osteokondroosia (eli OC, ilman sitä irtopalaa), joka "paranee" itsekseen. Lisäksi spekulaatiot puomilta hyppäämisen auheuttamasta vauriosta saa unohtaa lopullisesti, koska tuo osteokondroosi on koivessa ollut jo paljon ennen tuota tapaturmaa. Jos haluaa jossitella, niin jos Wallu olisi kuvautettu esim. vasta kaksi vuotiaana ei tuota osteokondroosia olisi kuvissa edes näkynyt. Pistääkin mietityttämään, että paljonkohan tuota on meidän rodussa? Ehkä sitä ei saada koskaan tietää..kukapa noita julkisesti kertoisi, kun ei niitä kuvia missään lausuta.. Päätin kuitenkin, että kuvautan Wallun etupään uudelleen joskus vuoden-kahden päästä, jotta tiedetään, onko siellä muutoksia suuntaan tai toiseen. Tällä hetkellä kuitenkin hyvä mieli, kun en lähtenyt viemään sitä tähystettäväksi.

11.4.
Wallun kanssa kävimme puolen vuoden tauon jälkeen näyttelykehässä pyörähtämässä. Samaan näyttelyyn tuli myös velipoika Lätsä. Tuomarina meillä oli Norjalainen Anders Tunold-Hansen, joka mielestäni saneli Wallulle ihan kuvaavan arvostelun. Hampaat katsoi tarkasti, juoksutti kiitettävästi ja käytti arvosteluskaalaa laajasti, eikä koirille irronnut kyllä koko päivän aikana helpolla ERIä parempaa, mikä tietysti on vain hyvä asia! Siispä olen erittäin tyytyväinen pojan saamaan arvosteluun :)

Arvostelu: "1,5 år, myket bra typ. Bra könspregel. Välformad huvud. Hals av bra långd. Bra vinklad front. Välvinklad bakparti. Kroppen behöver utvecklas. Rör sig bra från sidan. Fortfarande ngt lös I fronten. Myket lovande pälskvalite" Nuo, ERI 1

22.6.

Kesäkelien myötä pääsimme vihdoin aloittamaan harrastelut, eli Oonan kanssa olemme aloittaneet jälkitreenit. Ensimmäiset jäljet menikin aivan loistavasti ja Oona nuuskutteli tasaisen varmasti jopa 90-asteen kulmankin ensimmäistä kertaa. Seuraavaksi olisikin vuorossa jäljen vienti metsään ja esineiden "noston" opettelu.

Wallun kanssa menimme hakukurssille, kun omaa hakuporukkaa ei tällä hetkellä ole.. Kurssilla Wallu muisti talven jälkeen hienosti mistä hommassa oli kyse ja ukot löytyi hienosti tuuli-ilmaisulla. Pari kertaa Wallu jäi pyörimään liian lähelle, eikä lähtenyt kunnolla pistolle. Teimme sitten motivaation parantamiseksi harjoituksen, jossa Wallu näki, että metsään lähtee joku ja sen jälkeen käytin Wallua pois, niin johan oli intoa lähtä ukkoja etsimään :) En varmaan koskaan kyllästy ihmettelemään tuota koirien uskomatonta hajuaistia!

Wallun kanssa kävimme myös mätsärissä harjoittelemassa kehäkäyttäytymistä :) Saimme sitten juosta, juosta ja juosta, joka oli mahtavaa treeniä Wallulle! Lopulta olimme sinisten 2. ja Wallu sai hienon frisbeen. Kesän ensimmäisessä näyttelyssä kävimme viikonloppuna pyörähtämässä (sanan varsinaisessa merkityksessä!), sillä olimme kotona jo kymmenen aikoihin :) Wallu esiintyi tällä kertaa todella hienosti kehässä, eikä juostessa vetänyt, joten kerrankin sain sen liikkumaan nätisti (taisi mätsäristä olla hyötyä). Tuomarina Lena Danker ja paikalla oli myös kaksi harjoitusarvostelijaa.

Arvostelu: "21 kk urosmainen, isokokoinen poika. Lyhyt kaula pilaa kokonaisuuden. Urosmainen pää mutta kallo on hieman takaluisu. kaunis ilme ja hyvä pigmentti. Purenta ok. Toivoisin syvempi alaleuka. Hieman pysty lapa ja suora olkavarsi, siitä johtuen köyhä eturinta. Riittävä runko. Liian suora selkälinja. Erinomainen luusto. Matala kinner. Pehmeä karva vaiheessa. Liikkuu hyvällä askelmitalla ja drivella." Nuo, H

Tälle kesälle olen ilmoittanut Wallun vielä yhteen näyttelyyn, mutta sen jälkeen jäädään taas rauhassa kasvamaan ;)

16.7.

Oonan kanssa olemme treenaneet jälkihommia ja ne sujuvat erinomaisesti! Metsässä olemme nyt tehneet jälkiä muutaman kerran ja hienosti se vaan nuuskuttelee menemään :) Eilen teimme ensimmäisen kerran jäljen ilman nameja niin, että palkka tuli aina esineeltä ja Oona jäljesti todella hienosti. Esineen ilmaisun opettelua siis seuraavaksi! Eilen Oona joutui myös jäljestämään "vieraan" tekemän jäljen ja ihan yhtä hyvin sekin meni. Nyt vain pidempiä jälkiä ja ukkoa jäljen päähän :)

Wallun kanssa käytiin Kokkolan KV näyttelyssä yhdessä velipoika-Lätsän kanssa. Tällä kertaa tuomari tykästyi poikiin ja palkitsi molemmat SA:lla vaikka molemmilla oli turkin vaihto pahasti kesken. "Tiukassa" PU-kisassa Lätsä vei voiton ollen ROP ja sai toisen sertinsä ja ensimmäisen Cacibin, onnea!! Wallulle sitten ne varahommelit ja näyttely"uransa" ensimmäiset ruusukkeet, hih :) Tuomarina Ruotsalainen Zorica Salijevic.

Lätsä (Old Cobbler's Make My Day) ROP, Sert, Cacib

Wallu (Old Cobble'r Mama said) PU2, Vara-sert, vara-Cacib

Arvostelu: "Typisk huvud med bra pigment. Stark nacke. Stark överlinje. Bra utvecklas förbröst och bra bröstdjup. Goda vinklar. Bra i rörelse. Bra pigment och pälskvalitatet. Mycket bra temperament" Nuo, ERI2, SA, PU2, vara-sert, vara-cacib

29.9.

Edellisestä päivityksestä on vierähtänyt aikaa. Meidän syksy on mennyt pääosin harrastusten parissa. Oonan kanssa on jäljestetty ja ilmaisutkin alkavat sujumaan. Kun siirryttiin pitkään liinaan huomasimme, että Oona lopettaa jäljestyksen ja jää odottamaan apua ja sehän ei käy ollenkaan. niinpä yritimme laittaa nameja jäljelle, jolloin sillä olisi helpompi pysyä, mutta se alkoi mennä pelkästään namien etsimiseksi.. Seuraavaksi siis paljon esineitä ja suoria jälkiä, joiden päässä "ukko" palkkaamassa. Ja piiiitkällä liinalla, jotta Oona muistaa käyttää vain sitä omaa nokkaansa :) Positiivista on kuitenkin se, että Oona nostaa jäljen tosi hienosti.

Wallun kanssa aloitimme ohjatut tokotreenit, kun kotitokoilu tahtoi aina jäädä. Ensimmäinen kerta olikin sellainen, että meinasin jättää koko touhun siihen ensimmäiseen kertaan. Onneksi mentiin kuitenkin seuravalla viikolla uudelleen, sillä alkoihan se homma sujua.Vielä tahtoo ihanat tyttökoirat viedä huomion ajoittain, mutta paljon ollaan edistytty.

Kävimme myös koirien kiihdytyskisoissa, jossa koirat juoksivat vieheen perässä vinttikoiraradalla. Ihan ensimmäinen kerta, eikä kumpikaan ollut koskaan nähnyt viehettä :) Kuitenkin Oona jopa lähti vieheen perään vaikkei ihan tosissaan näyttänyt juoksevan. Wallua viehe kiinnosti sen aikaa kun mentiin lähtöpaikalle, mutta kun piti lähteä juoksemaan ei viehe kiinnostanut yhtään. Wallu siis juoksi jopa vieläkin vähemmän tosissaan kuin Oona. Aikoihin voinee kuitenkin olla tyytyväisiä: Oona 9,33 ja Wallu 8,70.

12.11.
Yksi toiveeni toteutui, kun pääsimme Wallun kanssa kokeilemaan paimennusta. Pieni kutina minulla oli, että Wallulla on taipumusta paimennukseen, mutta kyllä se yllätys oli, mitä aitauksessa tapahtui. Ensimmäinen kerta lampaiden aitauksessa meni siihen, että sain Wallun ottamaan edes muutaman kävelyaskeleen. Koko ajan se tuijotti lampaita, heilutti häntää ja oli menossa vauhdilla niiden luokse. Väliaika oltiin aitauksen reunalla harjoittelemassa istumista ja maassa olemista (ensin oli tarkoitus viedä koira autoon, ettei väsy..). Jouduimme komentamaan Wallua melkoisen kovasti aitauksessa ja sen ulkopuolella, mutta jotain sinne päähän jäi, kun toinen kerta aitauksessa meni paljon paremmin. Wallu alkoi kiertämään lampaita (tosin ei irroittanut vieläkään katsetta niistä) ja malttoi mennä osittain ihan löysällä hihnalla. Wallulla on vahva auktoriteetti lampaita kohtaan ja se saa ne liikkeelle parilla askeleella, joten rauhallisuus olisi enemmän kuin tarpeen :) Lopuksi teimme vielä tallissa harjoituksen, jossa lampaat haettiin pois karsinasta pihalle ja vietiin takaisin. Ihan huippusiistiä hommaa!

  19.11.
Heti seuraavana viikonloppuna pääsimme paimentamaan uudelleen, mikä oli todella hyvä. Wallu muisti edellisen kerran ja vaikka olikin vielä vähän liian innostunut/kiinnostunut, niin harjoitukset alkoivat jo sujua melko mallikkaasti. Irti Wallua ei vielä voinut päästää, mutta se alkoi pysyä jo löysällä narulla kaarella ja oikealla etäisyydellä. Talvi pitää nyt väkisinkin taukoa tähän lajiin, mutta toivottavasti pääsemme keväällä jatkamaan. Ehkä Oonakin pääsee vielä uudelleen katsomaan lampaita :)